Tämän osion sisältö on kehitetty yhteistyössä Teach Us Consent -organisaation kanssa, joka tarjoaa suostumukseen liittyvää valistusta
Lisätietoja on Teach US Consentin artikkelissa aiheesta Pakottava kontrolli
Ymmärrä eroavaisuudet
Tutustumisen alkuvaiheessa ei ole aina helppoa erottaa aidosti välittävää ja innostunutta henkilöä sellaisesta, jonka käytös on aivan muuta. Intensiivisyys voi tuntua kiinnostukselta ja huomio kiintymykseltä. Raja näiden kahden välillä on se, kunnioittaako joku johdonmukaisesti valintojasi, autonomiaasi ja rajojasi.
Kuulemisten kysyminen vs. jatkuva tarkkailu
Mediassa toisen menojen jatkuvaa kyttäämistä kuvataan usein romanttisena ja suojelevana: kyseessä on joko synkkämielinen rakastettu, jonka on aina tiedettävä tarkalleen missä olet, tai intohimoinen kumppani, joka on todellisuudessa vain omistushaluinen.
Totuus on, että jatkuvien päivitysten odottaminen siitä, miten ja missä vietät aikaasi, voi olla tapa kontrolloida.
Olet ulkona ystävien kanssa etkä ole katsonut puhelintasi vähään aikaan. Kun teet niin, saat viestin henkilöltä, jota olet tapaillut. Hän toivottaa sinulle hyvää iltaa ja miettii, minne olet ystäviesi kanssa päätynyt. Täysin okei. Kun joku on kiinnostunut sinusta, hän ajattelee sinua.
Jos kuitenkin avaat puhelimesi ja saat sarjan vihaisia viestejä, joissa kysytään missä olet ja kenen kanssa ja mikset ole vastannut, ja perusteluina käytetään esimerkiksi "Olen vain huolissani sinusta, onko todella niin vaikeaa lähettää nopea viesti?" tai "Jos oikeasti välittäisit, et jättäisi minua huomiotta kahdeksi tunniksi" – silloin on hyvä pysähtyä ja pohtia asiaa.
Tämä pätee myös sijainnin jakamiseen. "Haluan vain tietää, että olet turvassa" voi kuulostaa kohtuulliselta, ja joissakin tilanteissa sijainnin jakaminen luotettavan henkilön kanssa ei ole ainoastaan reilu pyyntö, vaan myös hyvä idea. Ero on siinä, milloin siitä tulee vakio-odotus ehdotuksen sijaan tai milloin kieltäytyminen tuntuu epämukavalta. Se on merkki siitä, että jokin on vialla.
Toisen menojen jatkuva tarkkailu ei ole osoitus välittämisestä, eikä luottamusta rakenneta valvonnan avulla.
Ihastus vs. rakkauspommitukset
Olet tapaillut jotakuta noin kuukauden. Hän kertoo todella nauttivansa kanssasi vietetystä ajasta ja olevansa innoissaan siitä, että pääsee tutustumaan sinuun. Hän tekee suunnitelmia nähdäkseen sinut uudelleen, ja yhteys kehittyy tahdissa, joka tuntuu teille molemmille mukavalta. Se on aitoa innostusta – kiinnostusta, joka kasvaa luonnollisesti ajan myötä.
On syytä huomata, että termiä "rakkauspommittaminen" käytetään nykyään paljon. Joskus sitä käytetään virheellisesti kuvaamaan käytöstä, joka on todellisuudessa vain jonkun romanttinen tai innostunut tapa toimia. Se, että joku suunnittelee treffejä, lähettää suloisen viestin tai jopa tekee sinusta pienen veistoksen keramiikkakurssillaan, koska se sai hänet ajattelemaan sinua, ei ole rakkauspommittamista.
Rakkauspommittaminen on kaavamaista liioittelua. Enemmänkin tyyliin "hän yllätti minut täyteen buukatulla lomalla kolmen viikon tapailun jälkeen, ja lentolippuja ei voi palauttaa".
Se voi kuulostaa myös esimerkiksi tältä: ”Tiesin, kuinka erityinen olet, aina tapaamisestamme lähtien, enkä ole koskaan aiemmin tuntenut näin ketään kohtaan”, tai jopa keskustelujen aloittaminen yhteenmuutosta, lasten hankkimisesta tai avioliitosta ennen kuin edes tiedät hänenn sukunimeään.
Se tuntuu erittäin intensiiviseltä. Ja siinäpä se pointti onkin. Kun tunteiden intensiteetti on näin suuri ja nopeasti etenevä, on vaikeaa arvioida suhdetta selkeästi. Nopea tahti luo eräänlaista painetta, minkä vuoksi on vaikea hidastaa ja kysyä itseltään, onko tämä todella terveellistä ja tasapainoista kaikille osapuolille.
Uhriutuminen vs. terve haavoittuvuus
Olet tutustunut johonkuhun pari kuukautta sitten, ja puhelun aikana hän avautuu jostakin vaikeasta elämänvaiheestaan. Se on hieman raskasta, mutta ei kuormittavaa. Keskustelu on luonnollista ja helppoa, jaatte ajatuksianne, ja keskustelun loppuun mennessä tunnette olevanne hieman lähempänä toisianne. Tämä on terveellinen haavoittuvuuden taso, jossa molemmat avautuvat toisilleen mukavaan tahtiin, ja näin kahden ihmisen välille kehittyy todellinen ymmärrys ja yhteys.
Tilanne on toinen, jos olette käyneet treffeillä vasta muutaman kerran ja käytte melko säännöllisiä keskusteluja siitä miten kaikki menneisyydessä ovat tehneet hänelle vääryyttä, tai jos joku sanoo: "Jokainen, johon olen koskaan luottanut, on pettänyt minut. Olet rehellisesti sanottuna erilainen" tai "Olet ainoa, jonka kanssa voin oikeasti puhua näistä asioista."
Realistisesti ajatellen tässä langetetaan liikaa emotionaalista vastuuta sellaisen henkilön harteille, jonka on tuntenut vasta vähän aikaa, saati sitten jollekin uudelle.
Terve haavoittuvuus luo molemminpuolista yhteyttä, kun taas itseään uhriksi julistava henkilö vaatii saada vahvistusta tunteilleen. Tämä dynamiikka voi tehdä suhteesta vetäytymisen uskomattoman vaikeaksi, sillä kun toinen on asemoinut itsensä sellaiseksi, jolla ei ole ketään muuta, lähteminen tuntuu julmalta, vaikka suhde ei olisikaan sinulle hyväksi.
Ajan myötä se voi edistää riippuvuutta, mikä vaikeuttaa molempien osapuolten rajojen ja autonomian kunnioittamista tai edes luottamista omiin vaistoihin sen suhteen, mitä todella haluaa.